Hyvä koiranpito - ajatuksia pennun ensitaipaleestaKoiranpennun elämä saa lähtölaukauksen oikeastaan jo kasvattajan päätöksestä astuttaa narttunsa valitsemallaan uroksella. Tähän päätökseen ovat vahvasti vaikuttaneet näiden jalostuskoirien luonteet ja terveysasiat. Tietysti tärkeänä myös rodunomainen ulkonäkö, vaikkakin tässä artikkelissa sen käsitteleminen jätetään sivummalle. Pienen, vasta kohdussa olevan koiran luonne alkaa kehittyä jo alkeistasolla ennen varsinaista syntymää. Siihen negatiivisesti vaikuttavia ulkopuolisia voimia ovat vahvat stressitekijät, joita emä on syystä tai toisesta pakotettu kokemaan tiineysaikanaan. Nämä stressisignaalit emä välittää kohtuunsa kemiallisin viestein aineenvaihduntamekanismin saattelemana. Terve, hyvinvoiva ja henkisesti tasapainoinen kantava narttu on tulevalle pennunottajalle painonsa arvoinen kultaa. Sen arvoa ei tule koskaan vähätellä. Syntymän jälkeen Pennun tasapainoiseen kehitykseen on välttämätöntä hyvillä äidinvaistoilla varustettu emä, joka ruokkii, huolehtii hygieniasta, antaa lämpöä ja turvaa. Tässä vaiheessa pentujen ympäristön tulisi olla stressitön ja kuormitusta aiheuttamaton. Turvallisessa ympäristössä narttu voi paneutua koko sydämestään pennuille ja niiden tarpeille. Sillä täytyy olla rauhaa perheen muulta elämänmenolta, ettei sen tarvitsisi toistuvasti olla puolustamassa pentujaan kokiessaan niiden hyvinvoinnin olevan uhattu. Kohti luovutusikää Hyvien elämänavaimien antamiseen liittyy olennaisena osana kasvattaja. Kasvattajan tehtävänä on paitsi huolehtia pentujen hygieniasta emän lopetettua mittavan siivousurakkansa, myös niiden tasapainoinen ruokinta ja henkinen kehittäminen. Tähän henkiseen puoleen haluan nyt erityisesti kiinnittää huomiota. Pentu aloittaa henkisen kasvunsa jo pian sen aistien kehityttyä: se alkaa kokea lämpöä, haistaa, maistaa, tuntea, kuulla ja nähdä. Sen motoriikka kehittyy päivä päivältä, ja nämä edistysaskeleet ovat varsin mittavia. Leimaannuttaminen Kasvattajan tehtävä on "leimaannuttaa pentu ihmiseen". Mitä tämä leimautuminen oikeastaan tarkoittaa? Se on positiivista kanssaelämistä, jossa pennun koskettelemisella ja ihmisen myönteisellä läsnäololla aikaansaadaan sille positiivisia kokemuksia ihmisestä. Pentu oppii, että ihminen on turvallinen ja ystävällinen olento, joka välittää sille hyvää oloa. Vahvistaakseen tätä ihmisen ja pennun välistä sidettä jo varhaisessa vaiheessa, voi pentujen lisäruokinnan antamisen toteuttaa nimenomaan kädestä. Laittamalla käden kouruksi, saa siitä oivan alustan ensimmäisille kynnenkokoisille jauheliha-aterioille. Pentu on ihmisen sylissä ja kasvattaja voi ruokinnan ajan kertoa sille äänellään tarinoita maailmasta. Ruokintatilanteista tulee näin yhteisiä hetkiä, jolloin pentu ja ihminen ovat lähekkäin, levollisia ja voivat kokea yhteenkuuluvuutta. Luottamus ja usko ihmisiin kasvatetaan pienillä, positiivisilla asioilla. Koskettelulla ja hellyydellä. Uuteen kotiin Pentu on kuin puhdas, kirjoittamaton kirja syntyessään. Tämän kirjan kannet on teettänyt kasvattaja, hän myös tulee kirjoittamaan saatesanat ja esipuheen. Toivottavasti kaunokirjaimin. Mutta kirjassa on vielä paljon sivuja täyttämättä. Sisällysluettelo on laatimatta ja mitä moninaisimmat luvut kirjoittamatta. Nyt mukaan kirjailijaksi tulee pennun uusi oma ihminen. Jokainen kirjoitettu kirjain tulee vaikuttamaan seuraavaan kirjaimeen. Jokainen luku vie toiseen. Liian kovalla kädellä piirretyt kirjaimet voivat murtaa paperia monelta sivulta, eikä niitä voi poistaa särkemättä kirjan sidontaa. Suutuspäissään nurkkaan viskattu kirja repeää kirjoituskelvottomaksi. Pennun uudella omistajalla on edessään pienen elämän kokoinen tehtävä. Oikeus nauttia ja iloita tästä elämästä, jota hän saa koiranpentunsa rinnalla kulkea. Ja myös velvollisuus kantaa vastuuta niistä valinnoista, joita jokapäiväinen elämä tuo koiranpennun eteen ja jotka sitä kautta tulevat omistajan päätettäviksi. Toivottavasti omistajalla olisi halua ja kykyä ratkaista asiat koiransa parhaaksi. Hyvään koiranpitoon kuuluu ihmisen oma kyky tuntea positiivisia tunteita. Ei niinkään hetken riemu jonkun tekemisen onnistumisesta, vaan syvempi ilo, sanoisinko onni yhdessäolosta. teksti: Salme Mujunen Pääsivulle |