Laura Salonen:
Tärkeintä on hyvä suhde koiraan
Laura Salonen on 23-vuotias TOKO-harrastaja, joka nuoresta iästään huolimatta on saavuttanut jo paljon TOKO:n saralla. Kilpakoirinaan Lauralla ovat bordercolliet Glenda eli FIN & S & N TVA, HK3,BH, PPR1 Tending Gazelle ja sen nuori tytär Bestis eli Tending Legend.
Ihanneluonteinen TOKO-koira on Lauran mukaan saalisviettinen, taistelutahtoinen, miellyttämisenhaluinen ja riittävän hyvähermoinen. – Haastavinta olisi kouluttaa sellaista koiraa, jota ei motivoituisi oikein mistään: ei haluaisi leikkiä eikä liioin arvostaisi syömistä. Toisaalta erittäin haasteellinen on myös koira, jonka hermorakenteessa on puutteita. Tämä ilmenee mm. turhana ääntelynä.
Koulutustapa
Laura Salonen ei ole fanaattinen minkään koulutussuunnan kannattaja tai puhdasoppinen toteuttaja, vaan kertoo olevansa lähinnä eri metodien sekakäyttäjä. – Koulutan pääosin positiivisesti vahvistamalla, mutta en kuitenkaan käytä naksutinta kovinkaan aktiivisesti.
– Palkitsen koirani useimmiten leikittämällä, joskin rauhallista mielentilaa korostavissa liikkeissä makupalat nousevat ensisijaiseksi palkkaustavaksi. Näin on esim. tunnistusnoudon laita.
Eteen tulevia koulutusongelmia Laura pyrkii ratkaisemaan tietoisen analyyttisesti. – Mietin aina mistä virhe johtuu, pilkon sitten liikkeen osiin ja koetan parantaa ongelmakohtaa juuri siihen pureutuvin harjoituksin. Koetan aina myös miettiä johtuuko virhe puutteellisesta tekniikasta vaiko ehkä väärästä suoritusvireestä?
Haasteellisemmaksi liikkeeksi Laura on kokenut alokasluokassa liikkeestä seisomisen, etenkin seisomisen varmuuden silloin kun ohjaaja palaa kohti koiraansa. – Avoimessa luokassa ongelmanamme Glendan kanssa oli luoksetulon pysäytys. Voittajassa ja erikoisvoittajaluokassa meitä hiertää niin monille tokoilijoille tuttu ongelmaliike: tunnistusnouto. Se on oikea murheenkryyni! Jos voisin muuttaa jotain TOKO-liikettä, niin poistaisin liikevalikoimasta tunnarin kokonaan, Laura naurahtaa.
– Vakavasti puhuen muuttaisin tunnarin sijaan ruutuliikkeen suoritusta ja/tai arvostelua takaisin siihen suuntaan, mitä liike aiemmin mittasi. Tuolloin kyse oli ennen kaikkea koiran ohjattavuudesta.
– Nykyään pisteitä menee jopa ohjaajan puutteellisen syvyysnäön vuoksi. Mielestäni ruutuliikkeen olisi hyvä mitata joko koiran osaamista (jolloin koira voisi pysähtyä keskelle ruutua myös hieman ennakoidusti) tai ohjaajan taitoja koiran ohjauksen suhteen (tällöin koiran ei tarvitsisi olla sentilleen ruudun sisällä). Nyt on mielestäni hankalaa se, että koiran pitäisi mennä täysillä ruutuun asti ja ohjaajan pitäisi kaukaa pystyä näkemään sentilleen sen sijainti. Se ei ole helppoa, ei etenkään nurmella.
Onnistumisia
Hyvä treeni on Lauran mukaan sellainen, josta sekä koira että ohjaaja nauttivat ja suurin osa tehdyistä asioista onnistuu. – Hyvä koesuoritus on puolestaan sellainen, jossa koira toimii iloisesti ja innokkaasti, ohjaaja hallitsee hermonsa ja liikkeet onnistuvat suhteutettuna koiran koulutustasoon. Pelkkä ykköstulos ei siis ole tae hyvin menneestä kokeesta vaan tärkeintä on suoritusfiilis.
Lauran vahvuudet TOKO-ohjaajana ovat hänen omasta mielestään pedanttisuus, täydellisyydentavoittelu ja melko pitkä pinna. Omiksi heikkouksikseen Laura nimeää halun kiertää vaikeita asioita. – Tästä on osoituksena esimerkiksi se, ettemme ole tehneet viimeisissä kokeissa tunnistusnoutoa ollenkaan…
Laura piti aiemmin harjoituspäiväkirjaa ja sen lisäksi hän kirjoitti myös havaintoja liikkeiden kulloisestakin osaamistasosta. – Tällöin suunnittelin treenit päiväkohtaisesti parille kisoja edeltävälle viikolle. Nykyisin pidän päiväkirjaa enää lähinnä jo tehdyistä treeneistä, enkä enää mieti harjoituksia niin tarkasti.
– Aktiivisella TOKO-kisakaudella treenaan kerran päivässä lyhyesti ja intensiivisesti. Tauot ovat pisimmillään noin viikon mittaisia.
Kylmä, pitkä ja luminen talvi asettaa suomalaisille tokoilijoille haasteita harjoitusolosuhteiden puolesta. – Jos resurssit olisivat rajattomat, rakentaisin TOKO-harrastajien käyttöön eri puolille Suomea lämmitettyjä tokohalleja peileineen ja mattoineen Englannin malliin. – Tällöin harjoitusolosuhteet olisivat enemmän kuin optimaaliset!
Koekynnys
Toko-harrastajia puhututtaa laajalti kysymys, milloin on järkevää ylittää kisakynnys ja osallistua viralliseen kokeeseen? Lauran mielestä koira on valmis kokeeseen silloin, kun se pääosin tekee liikkeet treeneissä ykköstuloksen arvoisesti ja on myös tottunut palkattomuuteen. – Ja ehdoton vaatimus on se, että koiran paikkamakuu on varma.
Laura ja Glenda ovat siirtyneet luokissa ylöspäin yhden ykkösen jälkeen. – Mielestäni koira ei opi koetilanteesta mitään, minkä vuoksi samassa luokassa kannattaisi kisata useampaa kertaa. Toki ymmärrän, että jos tavoitteena ei ole TVA:n arvo, voivat koulutustunnukset olla luokittain tavoittelemisen arvoisia ja ohjaaja siitä syystä motivoituu käymään kolmen ykköstuloksen verran kutakin luokkaa. Näin menetellen koiralle jää myös tunnus osaamisestaan kun sen nimen eteen voi liittää titteliksi TK1, TK2 tai TK3. Nämä tunnuksethan jäävät nykyisillä säännöillä saamatta jos koirakko haluaa nousta luokissa ylemmäs yhdellä ykkösellä. Tässä mielessä koulutustunnukset eivät kerro samoin koirakon koulutustasosta ja saavutetusta koetasosta kuten palveluskoirakokeet luokkiin sidottuine ”tasotunnuksineen”.
Laura nimeää TOKO-idoleikseen ruotsalaisia ja norjalaisia TOKO-harrastajia. Näitä ovat John Eklöf, Sofie Åkerberg ja Svein Börresen. – Ennen kaikkea arvostan hyvähermoista ja rauhallista TOKO-ohjaajaa. Sellaista, jolla on hyvä ja lämmin suhde koiraansa, Laura määrittelee.
Kokeiden järjestelyistä ja arvosteluista
Koejärjestelyt vaihtelevat jonkin verran, vaikka säännöt ovat kaikille samat. – Toivoisin kilpailijana koejärjestäjiltä ennen kaikkea tarkkuutta mittojen suhteen. Toivoisin, että matkat mitattaisiin aina huolella, sillä toisinaan vastaan tulee aivan liian pieniä ruutuja tai liian tiivistä tunnistusnoutokapuloiden asettelua. Molemmat sääntörikkeet vaikeuttavat tarpeettomasti koiran työskentelyä.
– Mitä kokemattomampi ohjaaja itse on, sitä suurempi merkitys on myös sujuvalla ja laadukkaalla liikkeenohjauksella. Kokemuksen kasvaessa liikkeenohjauksen merkitys pienenee. Ja kun kokemusta on tarpeeksi, kisaaminen onnistuu vaikka norjaksi, Laura kertoo.
– Hyvä tuomarointi on tasapuolista, oikeudenmukaista ja alemmissa luokissa myös koiran temperamentin huomioivaa, listaa Laura.
Antaa hyvän kiertää
TOKO-harrastus sisältää olennaisena myös tiimityöskentelyelementin. Kokeissa kun ei olla yksin, joten kilpakumppaneiden tuomaa häiriötä on yhdessä harjoiteltava.
Tästä harjoitteluseurasta Laura haluaa kiittää ennen kaikkea Elsi Pulkkista, joka on saapunut hänen treenikumppanikseen viime aikoina niin sateessa, paisteessa, tuiskussa kuin tuulessakin. – Kiitoksen ansaitsevat tietysti kaikki muutkin ihanat treenikaverit vuosien varrelta!
Mäntyniemen Kati ansaitsee myös lämpimän kiitoksen toimimisesta Lauran erityisenä innoittajana. – Olen saanut uskoa ja voimaa nähdessäni Katin koiran Rhon kehittymistä.
– Välillä syvä epätoivo meinasi iskeä Glendan seuraamisen suhteen, sillä se nojasi minuun voimakkaasti. Kuitenkin Rhon positiivisen esimerkin viitoittama tie valoi taas uskoa siihen, että kaikki ongelmat on todella ratkaistavissa.
Julkaistu Koirauutiset-lehdessä
Teksti: Salme Mujunen
Pääsivulle
|