Näyttelykoiralta kysytään karismaaUlkomuototuomari Marina Markiolle on yhdentekevää, kuka näyttelykoiran remmiä pitelee. Kehässä hän vaikuttuu vain koirasta, joka karismallaan jättää toiset varjoonsa. Ulkomuototuomari Marina Markio on tottunut näkemään kehissä toinen toistaan upeampia koirayksilöitä. Silti jotkut niistä nousevat ohi toisten. Eniten häntä koskettavat koirat, joilla on vetovoimaa. ”Karismaa on vaikea selittää, sen vain aistii ja kokee. Karismaattinen koira on niin itsevarma, että se himmentää muut varjoonsa.” Yli 30 vuotta erilaisia rotuja trimmannutta Marinaa ei pysty huijaamaan kehässä turkin käsittelyllä. Hän todellakin tuntee karvankäsittelyn salat. ”Tärkeintä on kokonaisuus, se eheä vaikutelma, joka syntyy tasapainoisesta koirasta. Yksityiskohdissa voi olla puutteita, jos kokonaisuus on oikea. Tällainen koira pärjää minun kehässäni voittoon asti”, Marina vakuuttaa. Markio suhtautuu tehtäväänsä vastuullisesti ja odottaa sitä myös muilta tuomareilta. ”Hyvä tuomarointi sisältää kaikki oleelliset asiat arvosteltavasta koirasta ja myös selkeän syyn, miksi koira ei sillä kertaa pärjännyt paremmin”, hän toteaa. Tuomarina hän ei pidä sellaisista arvostelukäytännöistä, joissa jokainen koira saa samanlaisen, ympäripyöreän arvostelun. ”Usein niitä kirjoituttavat sellaiset ulkomaiset tuomarit, jotka eivät ole tottuneet antamaan kirjallista arvostelua koiran rakenteesta.” ”Tuomarin pitää kehässä käyttäytyä asiallisesti ja ystävällisesti, vaikka esittäjän kanssa ei jutustella pidäkään. Todellinen tuomarin irvikuva on kiukkuinen ja väsynyt arvostelija, joka palkitsee kavereidensa koirat, käsittelee eläimiä kovakouraisesti ja äksyilee esittäjille ja sihteereille.” ”En erityisemmin pidä siitäkään, jos tuomari alkaa kehässä opettaa ylimielisellä asenteella esittäjää tai perehdyttää kehäsihteeriä rodun saloihin.” Suopeasti tuomari silmäilee myös hyvin käyttäytyvää handleria. ”Pahin rike, mitä koiran esittäjä voi kehässä tehdä, on alkaa koiransa sijaan esittää itseään. Hyvä handleri on eleetön. Hän onnittelee voittajaa eikä koskaan osoita mieltään – tapahtuipa kehässä mitä tahansa.” Vaikuttamisyrityksiä Nettifoorumeilla ulkomuototuomareita on useaan otteeseen syytetty puolueellisuudesta: esittäjän persoonan on sanottu vaikuttaneen koirien palkintosijoihin. ”Itse en ole onneksi kuullut moisia syytteitä”, Marina sanoo. ”Varmastikin siksi, että minulle on yhdentekevää, kuka remmin päässä juoksee. Vaikuttamisyritykset ovat kylläkin tulleet tutuiksi: ulkomailla minulle on huudettu kesken arvostelun, että 'etkö tiedä kuka minä olen'. Silloin vastasin, että tiedän kyllä, mutta valitettavasti se ei tee koiriasi paremmiksi kuin mitä ne ovat”, hän jatkaa. Markio epäilee, että näyttelytuomareiden laajasta joukosta voi löytyä epävarmoja, tuoreita tuomareita, jotka eivät vielä hallitse kovin hyvin arvostelemaansa rotua. Näihin tuomareihin esittäjänkin persoona voi vaikuttaa. ”Tällainen arvostelu syö kuitenkin ulkomuotoarvostelun luotettavuutta.” Marinan mukaan suomalainen ulkomuototuomarikoulutus on kuitenkin hyvällä mallilla ja perisuomalainen rehellisyys vielä kunniassaan. ”Tuomarikoulutukseen pyrkivällä täytyy kyllä olla itsetunto kohdillaan, vaikka ego ei saakaan aluksi olla kivitalon kokoinen. Monet kokeneet tuomarit ovatkin jo suuria persoonia – ja se on ihan sallittua”, Marina naurahtaa. Omana esikuvanaan suomalaisten tuomareiden joukosta Marina pitää Hans Lehtistä. ”Hasse on juuri sellainen tuomari, joka arvostelee ainoastaan koiraa eikä sen edellisiä meriittejä.” Liioiteltua ulkomuotojalostusta Koiranäyttelyihin kohdistettu kritiikki ei rajoitu vain tuomareihin. Sanotaan, että juuri näyttelyiden vuoksi koiria jalostetaan ensisijaisesti niiden ulkoisten ominaisuuksien mukaan ja tämä ulkomuotojalostus tuottaa epäterveitä ilmiöitä. Markio ei pakene vastuuta tämänkään kysymyksen edessä. ”Kyllähän tuomareilla on vastuu tekemisistään, ja siksi heidän pitää todella tutustua arvostelemaansa rotuun ja erityisesti sen historiaan. Tuomari ei saa automaattisesti hyväksyä vaikkapa jotain ryhmävoittajaa mallikoiraksi ja asettaa sitä arvostelunsa perustaksi. Täytyy muistaa, että useimmat rotumääritelmät on laadittu kauan aikaa sitten, jolloin esimerkiksi terveysasioista ei ollut niin paljoa tietoa. Nykytiedon perusteella rotumääritelmissä olisi varmasti tarkistamisen varaa”, Marina toteaa ja jatkaa: ”Liioittelu kun ei voi jatkua loputtomasti.” Itse hän suhtautuu esimerkiksi rotujen välisiin risteytyksiin myönteisesti. ”Olin Snautseri-Pinserikerhon hallituksessa juuri silloin, kun ensimmäinen risteytysanomus tuli lausuntokierrokselle. Anomusta perusteltiin nimenomaan pinsereiden geneettisen kannan pienuudella ja sisäsiitoksen mukaan tuomilla terveysongelmilla. Monissa pienissä roduissa harkittu risteytysprojekti voisi olla ihan paikallaan.” Markio muistuttaa, että ulkotuomarikin voi käyttää arvostellessaan järkeään. ”Vaikka tuomari ei voi kehässä muuttaa rotumääritelmän sisältöä, hän voi painottaa asioita omalla tavallaan, terveyttä edistävästi. Ei hänen tarvitse palkita korkeasti koiraa, jolla on sairaalloisia piirteitä. Ei, vaikka rotumääritelmä ne hyväksyisikin.” Asenteet kovenevat Marinan mukaan harrastaminen näyttelymaailmassakin on koventunut. Ihmiset ovat usein aivan liian tosissaan ja kilpailevat verenmaku suussaan. Koirilla tehdään bisnestä, joka on johtanut käsittämättömiin tekoihin. ”Kyynärpäätaktiikka on sekin nykyajan trendi. Toisia harrastajia ja kasvattajia panetellaan. Rotujen sisälle on syntynyt erillisiä kuppikuntia, eikä asioista puhuminen ja rehellinen tietojen vaihto eri porukoiden välillä aina onnistu.” Markio suree myös koiramaailman muuttumista kertakäyttökulttuuriksi. ”Jos koira ei menesty, siitä luovutaan ja hankitaan uusi. Kaikki-tänne-mulle-heti-nyt -ajattelu hallitsee turhan monta koiranomistajaa. Jos ihminen kyllästyy, eläin laitetaan pois vähin äänin. Koiralla itsellään ei ole mitään arvoa.” Niin ulkomuototuomari ja näyttelyharrastaja kuin onkin, Markio korostaa, että hänelle koirat ovat tärkeitä yksilöinä ja persoonina. ”Jokainen koira ansaitsee hyvän elämän, olipa sen ulkomuoto tai jalostusarvo mitä hyvänsä.” Positiivisia kokemuksia Kaikesta kritiikistä ja lieveilmiöistä huolimatta ulkomuototuomarin arkeen mahtuu onneksi myös positiivisia elämyksiä. ”Koen onnistumista, kun päivän parhaaksi valitsemani koira sijoittuu myös ryhmäkilpailuissa. Tai jos se pärjää myöhemmin isossa, arvostetussa näyttelyssä. Jälkikäteen on myös viehättävä huomata, että rotunsa paras ja vastakkaisen sukupuolen paras olivatkin sisaruksia. Ehkä tuomari tällöin tunnisti tyypin ja arvostelulinjakin oli kohdallaan?” Tuomaroinnin mukavia puolia on myös matkustaminen paikkoihin, jonne muuten ei todennäköisesti koskaan pääsisi. Myös antoisat keskustelut kollegoiden kanssa lämmittävät, eivätkä ne koske ainoastaan koiria. ”Olen saanut tuomarina osakseni mukavaa kohtelua, joskin on tietysti ymmärrettävää, ettei pienessä ryhmänäyttelyssä Suomen äärilaidalla voi odottaa maailmanluokan tyyliä ja glamouria”, Marina hymyilee. Marina Markio Syntynyt 1958 Asuu Espoossa Ulkomuototuomari, kasvattaja, trimmaaja ja näyttelyharrastaja. Tuomaroi seuraavia rotuja: affenpinseri, dobermanni, hollanninsmoushond, itävallanpinseri, kääpiöpinseri, kääpiösnautseri, pinseri, snautserit, suursnautseri, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, amerikankettukoira, anglo-francais de petit venerie, ariegeois, beagle harrier, billy, bosanski ostrodlaki gonic barak, briguet griffon vendéen, chien d`artois, dunkerninajokoira, eestinajokoira, englanninkettukoira, englantilais-venäläinen ajokoira, francais blanc et noir, francais böanc et orange, gonczy polski, francais tricolour, grand anglo-francais blanc et noir, grand anglo-francais blanc et orange, grand anglo-francais tricolour, grand gascon saintongeois, grand griffon vendéen, griffon bleu de gascone, griffon fauve de Bretagne, griffon Nivernais, haldeninajokoira, hamiltoninajokoira, harrieri, hygieninajokoira, iso gascognenajokoira, itävallanajokoira, karkeakarvainen istarskinajokoira, karkeakarvainen italianajokoira, kopo, kreikanajokoira, lyhytkarvainen istarskinajokoira, lyhytkarvainen italianajokoira, pesukarhukoira, petit bleu de gascogne, petit gascon saintongeois, pienet sveitsinajokoirat, poitevin, porcelaine, posavinajokoira, puolanajokoira, sabueso espanol, saksanajokoira, schillerinajokoira, slovensky kopov, smoolanninajokoira, srbski gonic, srpski trobojni gonic, srpski planinski gonic, steirische rauhhaarbracke, sveitsinajokoirat, tiroler bracke, bretagnenbassetti, basset hound, petit basset griffon vendéen, grand basset griffon vendéen, basset bleu de gascogne, basset artesien normand ja cavalier kingcharlesinspanieli. Arvostellut Suomen lisäksi Venäjällä, Tanskassa, Ruotsissa ja Belgiassa. Kasvattaa ”karvabassetteja” eli petit basset griffon vendéen -rotuisia koiria kennelnimellään Prinzlands. Omistanut koiria vuodesta 1968 lähtien, aluksi pippurin ja suolan värisiä kääpiösnautsereita, nykyään vain petit bassetteja. Lähettänyt maailmalle tähän mennessä 18 pentuetta Prinzlands-kääpiösnautsereita ja yhden petit basset -pentueen. Teksti: Salme Mujunen Pääsivulle |