|
Koirankasvattajilla on rajalliset mahdollisuudet pitää itsellään kaikkia jalostukseen
ajattelemiaan koiria. Yksinkertaisesti koirien hyvinvointi, tilojen rajallisuus
ja käytettävissä oleva aika rajoittaa koirien lukumäärää. Tästä syystä on kehittynyt
sijoituskoirasysteemi, jota hyväksikäyttäen kasvattaja voi pidättää itsellään lupaavan
ja jalostuksellisesti arvokkaan koiran siitosoikeuden koiran siltikään asumatta
kasvattajan luona. Näin koiranpennun ottaja saa itselleen usein erinomaisen lupaavan
koiran ja yhteistyö kasvattajan kanssa on tiivistä ja hedelmällistä molemmille osapuolille. Mitä on sijoitus? Pennunottaja saa sijoituspennun käytännössä itselleen ilman rahallista alkupanosta. Kun normaalisti lappalaiskoiranpentu maksaa noin 500 euroa, on sijoitusnartun "hintana" sen tuleva pennutus sijoitukseen antajan (yleensä koiran kasvattaja, ei aina) nimiin. Koiran omistajuus siirtyy siis haltijalle, eli pennunottajalle, sen tehtyä pentueen kasvattajalle. Tämä kuittaa koiran ostohinnan. Ainoa raha, joka voi tulla kyseeseen sijoitusnartun kohdalla, on luovutushetkellä maksettava ns. vakuusmaksu, joka palautetaan pennunottajalle takaisin nartun tehtyä pentueen. Tämä maksu saa olla korkeintaan puolet koiran kauppahinnasta ja se maksettava takaisin haltijalle viimeistään kahden kuukauden kuluttua sijoituspentueen synnytyksestä. Vakuusmaksun eettisenä syynä on sijoituspennun hankintaa harkitsevan ihmisen suurempi kynnys koiranottoon. Tällä keinolla pyritään välttämään äkkipikainen ja/tai harkitsematon päätös hankkia koiranpentu, koska sen saa näennäisesti ilmaiseksi. Jos mahdollista, kannattaa sijoituskoiran ottamista harkita jopa normaalia koiranpennun ottamista huolellisemmin. Tiivis yhteistyö ja yhteinen päämäärä voi olla pohjana sille, että kasvattajasta ja pennunostajasta muovautuu tulevaisuudessa sydänystävät. Mutta yhtä hyvin voi käydä niin, että tiivis yhteistyö kuluttaa välit vereslihalle ja yhteistyö käy raskaaksi molemmille osapuolille. Usein sijoitukseen antaminen on riskittömämpi tapahtuma, mikäli kasvattaja ja pennunottaja tuntevat toisensa jo entuudestaan. Tällöin henkilökemioissa ei tule vastaan niin suuria yllätyksiä, kuin aivan tuntemattomien kanssa. Paperit kuntoon Kasvattaja ja pennunottaja täyttävät sijoitusnartusta Suomen Kennelliiton sijoitussopimuksen. Sopimuksessa sovitaan yleisiä koiranpitoon liittyviä sääntöjä, joita molemmat osapuolet sitoutuvat noudattamaan. Näiden lisäksi sovitaan, kumman luona narttu synnyttää sijoituspentueensa, kenellä on näyttely-, koe- ja kilpailuoikeus koiraan sijoitusaikana. Kumpi osapuoli ottaa koiralle vakuutuksen, jos sellainen päätetään pennulle hankkia. Mikä on se ikäraja, jolloin narttu viimeistään siirtyy haltijan omistukseen, jollei kasvattaja ole teettänyt sillä sijoitussopimuksessa määriteltyä pentuetta. Ikärajoista Kennelliiton sopimuksessa on valittavana kaksi vaihtoehtoa sijoitussopimuksen määräajaksi. Nämä ovat kolme ja neljä vuotta. Kasvattaja ja pennunottaja sopivat kumman takarajan asettavat pennutukselle. Jollei sijoitusnartulla ole päätetty teettää pentuetta tuohon määrättyyn ikään mennessä, tai ellei narttu ole yrityksistä huolimatta tiinehtynyt, siirtyy sijoitusnartun omistusoikeus haltijalle. Tällöin nartun sijoitukseen antaneen henkilön tulee ilman erillistä sopimusta toimittaa nartun omistajatodistus haltijalle, jolloin hän voi reksiteröidä nartun omiin nimiinsä. Kasvattajalla ei ole oikeutta vaatia sijoitusnartusta jälkikäteen erillistä maksua, vaikka hän päättäisikin jättää nartun ilman sijoitussopimuksessa määriteltyä pentuetta. Sijoitussopimus turvaa näin pennunottajalle oikeudet, jotka eivät ole sidonnaisia koiran kehittymiseen esim. PEVISA:n vaatimusten mukaiseksi tai tietyn ulkomuotoihanteen täyttäväksi. Jalostuskäytöstä aiheutuvat kulut Nartun jalostuskäyttöön liittyvät kulut hoitaa aina kasvattaja. Näitä ovat mm. lonkkatarkastukset, silmätarkastukset, tatuointi tai mikrosiru, ylimääräiset ruokintakulut kantoaikana, matkakulut uroksen luokse, uroksen mahdolliset hyppymaksut ja keisarinleikkauskulut, pentujen rekisteröinti ja astutusmaksut. Sijoituksenottajan harteille jää taas normaalit koiran omistamiseen liittyvät jokapäiväiset käytännönkulut; ruokinta, madotukset, rokotukset, tapaturmista aiheutuneet eläinlääkärikulut jne. Omistajuus Sijoituskoira on koiran hankkijalle täysin oma koira lukuun ottamatta kasvattajalle jäänyttä jalostusoikeutta. Käytännössä menettelytapa on kuitenkin paperilla niin, että jättääkseen jalostusoikeuden sijoitusnarttuun, on koira virallisesti kasvattajan omistuksessa Kennelliiton ja rotujärjestön rekistereissä. Näin sijoitukseen antaja on ainoa, jonka nimeä tarvitaan astutus- ja pentueilmoituksen allekirjoittamiseen. Virallisissa yhteyksissä, kuten näyttely- ja koeluetteloissa on kuitenkin vakiintunut tapa ilmoittaa sijoituskoiran omistajaksi sekä kasvattajan että sijoitusnartun haltijan nimet, vaikka ainoa virallinen omistaja on tässä vaiheessa kasvattaja, tai jokin muu henkilö joka on nartun sijoittanut. Sellainen voi olla esim. pennun uroksen omistaja (astutuspentu), tai sitten pentu voi olla ostettu jostain muusta kennelistä jalostustarkoituksessa ja tämä sitten sijoitettu kolmannelle osapuolelle. Sijoituskoiran hoito Sijoituskoiraa hoidetaan ja huolletaan kasvattajan antamien ohjeiden mukaan aivan kuin omaksikin ostettua pentua. Sijoitusnartulle annetaan mukaan samat pennunhoito- ja ruokintaohjeet, kuin muillekin pentuesisaruksille. Nämä rodunomaiset hoito-ohjeet kuuluvat jo lakisääteisestikin pennunottajalle sovittaessa koirakaupasta. Kun pennunottaja noudattaa näitä annettuja ohjeita, on kasvattajan helpompi kantaa vastuunsa pennusta myös sen myöhemmällä iällä. Luottamuksen osoitus Kasvattajan kannalta sijoitusnartun antaminen on myös luottamuksen osoitus pennunottajaa kohtaan, sillä usein sijoitusnartulle asetettavat tulevaisuudenhaaveet ovat normaalia pentua korkeammalla. Kasvattajan pyrkii siis jo etukäteen vakuuttautumaan, että sijoitusperhe pystyy tarjoamaan pennulle erinomaiset lähtökohdat elämäänsä varten. Yhteinen päämäärä Parhaimmillaan sijoitusnartun ottajan ja kasvattajan välinen yhteistyö on hyvinkin tiivistä. Heillä molemmilla on yhteinen intressi - sijoitusnartun hyvä hoito, mahdollisimman positiivinen esilläolo kennelmaailmassa ja sen tuleva panos rodunjalostuksessa. Teksti: Salme Mujunen Pääsivulle |