Taustaedellytykset onnistumisen takana:ONNELLINEN KOIRA OPPII JA OSAAJokaisen koiran elämään tulisi kuulua hyvä ja luottavainen suhde omistajaansa. Peruskoulutettu koira on yhteiskuntakelpoinen, omistajallensa iloa ja onnellisuutta tuottava ystävä. Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti myös elää reilun koiran kanssa. Nyky-yhteiskunta lukuisine sääntöineen asettaa koiranomistajille rajoitteita liikkumiselle ja jopa asumiselle koiran kanssa. Eläessämme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa on meidän koiranomistajien otettava jokaisessa tilanteessa huomioon muut ihmiset. Meidän on hyväksyttävä heidän suhtautumisensa, asenteensa ja varsinkin pelkonsa koiria kohtaan. "Ei se pure" -huuto ei kahdeksankymppistä koiria pelkäävää sydänvikaista lohduta, jos vasikankokoinen koira juoksee täyttä laukkaa kohti vanhusta vain laittaakseen tassut ystävällisesti hänen olkapäillensä ja nuolaistakseen tämän kasvoille iloisen tervehdyksen. Koiranomistajina meillä on velvollisuus ja vastuu opettaa koirillemme tiettyjä pelisääntöjä. Pelisääntöjä, jotka yhteiskunta on meille asettanut ja jotka meidän täytyy käyttäytymisellämme lunastaa. Aivan aluksi, ennen kun voimme ryhtyä opettamaan koirallemme yhteiskunnan lainalaisuuksia, meidän täytyy pysähtyä tutkiskelemaan koiramme käyttäytymistä ja tutustua tuohon eläimeen: täytyy oppia lukemaan sen ilmeitä, eleitä ja tapoja, joilla se reagoi asioihin. Ja mikä tärkeintä, meidän täytyy ystävystyä tuon olennon kanssa pystyäksemme vuorovaikutussuhteeseen sen kanssa. SUHDE ON PARAS PERUSTA OPPIMISELLE Suhteen luominen koiraan on ystävystymistä koiran kanssa. Vaikkakin koiraeläimien ja ihmisten käyttäytymissäännöt poikkeavat toisistaan suuresti, on meillä toki paljon yhteistäkin: luottamus, ystävällisyys, reiluus ja kaveruus merkitsevät samaa niin ihmiselle kuin koirallekin. Yksinkertaistettuna koiran oppimiskaavio: oppiminen on kuin portailla nousemista: kun alempi taso on saavutettu, on ylemmälle nouseminen mahdollista. "SUHDE" (vasta kun suhde on kunnossa) -> seuraa "KONTAKTI" koiran ja ihmisen välillä, -> ja "OPPIMINEN" mahdollistuu. Näiden sanojen taakse kätkeytyvät merkitykset luovat parhaimmillaan etsimämme, vankan pohjan suhteessa tulevaan koirakaveriimme. Katsellessamme koiran ja sen ohjaajan välistä suhdetta, havaitsemme usein tiettyjä yhtäläisyyksiä tuttuihin ihmissuhteisiin (opettaja-oppilas, johtaja-alamainen). Kun mietimme, millainen meidän mielestämme on hyvä opettaja tai esimies, tulemme vastanneeksi itsellemme kysymykseen, millainen on hyvä koiranomistaja ja -kouluttaja. Paljon rankaisua koirankoulutuksessa käyttävä ihminen ei edisty koiransa kanssa, päinvastoin, koira muuttuu vältteleväksi ja poissaolevaksi. Koiraansa innostava ja palkitseva ihminen taas pääsee eteenpäin helpon näköisesti: hänen koiransa oppii. Vaikka nämä ihmiset kouluttaisivat koiriaan ajallisesti yhtä kauan, on lopputulos parien kohdalla aivan erilainen. EPÄLOOGISUUS ROMUTTAA KAIKEN Otetaanpa esimerkki: verrataan omaa käyttäytymistämme ja kuvitellun ystävämme käytöstä. Olisimmeko me ystäviä epäloogisen, jopa vihamielisesti meihin suhtautuvan ihmisen kanssa? Onko meidän koiriemme velvollisuus kestää kohtelua, jonka itse tuomitsisimme? Vain siksikö, että me olemme maksaneet rahaa koirastamme ja omistamme sen? Kuten ihmissuhteiden ylläpitäminen, on toimivan suhteen luominen koiraan ja suhteen säilyttäminen herkkää ja hienosyistä puuhaa. Käytännön esimerkit valottanevat tarkoittamaani. 1) Koiranomistaja menee kentälle kouluttamaan koiraansa. Päivä ei ole ollut, ikävä kyllä, siihen asti kovinkaan ruusuinen. Nytpä päättää koiranomistajamme harjoitella seuraamisliikettä ja on sitä mieltä, että koira kulkee aivan liian etäällä hänen jalastaan. "Eipä kulje kauan", hän ajattelee ja tempaisee koiran taluttimella polveen kiinni... Mitä liikkuu silloin koiran päässä? Se on mitä luultavimmin seurannut, kuten sitä on opetettu (koulutustasoansa vastaavasti) ja yhtäkkiä: Tekee kipeää! Sattuu! Ymmärsikö koira, mistä oli kyse? Seuraako se tästä lähtien paremmin? Iloisemmin? Oppiko se jotain? Ja mikä olennaisinta: parantuiko ohjaajan ja koiran välinen suhde? Se, jonka tulisi olla perusta kaikelle oppimiselle? 2) Ihmiselämässä voisi vastaavan tilanteen kuvitella tapahtuvan seuraavasti: Saara ja Riikka ovat ystävyksiä. Saara tulee epäonnistuneen työpäivänsä jälkeen Riikan luo päiväkahville, ja niitä näitä puhellen ystävykset asettautuvat kahvipöytään "sumppia hörppäämään". Nyt kuitenkin tapahtuu Saaran mielestä hirvittävä vääryys: "Tottahan Riikka tietää, että hän käyttää kahvissansa maitoa ja nyt se ketale kaatoi kupin niin täyteen, ettei sinne enää maidot mahdu!" Enempiä miettimättä Saara tirvaisee kunnollisen avokämmenellisen Riikan poskelle ja menee sitten kaatamaan ylimääräkahvit viemäriin. Asia on sillä selvä. Nyt voivat ystävykset taas jatkaa hyväntahtoista rupatteluaan, eikö totta? Ihmislogiikka ei pysty ymmärtämään ja hyväksymään ystävältään äkkipikaista, epäloogista ja väkivaltaista käytöstä. Kuinka voisimme kuvitellakaan, että koira siihen kykenee? KOIRALLA TÄYTYY OLLA OIKEUS LUOTTAA Suhteen luominen koiraan vaatii ennen kaikkea kiintymystä ja rakkautta, mutta myös aikaa, tahtoa ja halua. Suhde muovautuu kuin itsestään, mikäli käyttäytyy koiraa kohtaan aivan kuten rakastamaansa ihmistä kohtaan. Aidosti rakasta ihmistä ei kohdella kaltoin, loukata tai vahingoiteta. Häntä rakastetaan kaikista hänen puutteistaan huolimatta ja hyväksytään hänet sellaisenaan kun hän on. Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän karikoiden keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla. Laumanjohtaja eli koiranomistaja ottaa todellisen riskin jättäessään koiransa kiinni esim. kaupan oven eteen, yksin täysin turvattomaan paikkaan. Luottavainen koirahan tietää, ettei laumanjohtaja jätä koiraa tilanteeseen, josta se ei kykene selviytymään... tosiasia vain on, että maailmassa on myös ihmisiä, joiden mielestä koiralle tulee osoittaa ns. huomiota. On tapahtunut, että murrosikäiset pojat ovat katsoneet aiheelliseksi koetella koiran kylkien kestävyyttä jääkiekkomailan voimin tai ohi kävelevä iäkäs henkilö on testannut koiran kallon koostumusta kävelykepillä (vaikkapa koska häntä on nuorempana samannäköinen tai - rotuinen koira purrut). Omistajan palattua kaupasta voi hämmästys olla suuri, kun koira rimpuilee täristen hihnassaan nahkataluttimen kestoa uhmaten... koiran luottamus ihmiseen on mennyttä. Ei vain "muihin", vieraisiin ihmisiin vaan, mikä pahinta myös isäntään, koiran laumanjohtajaan, joka koiransa siihen tilanteeseen jätti. LAUMANJOHTAJA HUOLEHTII YKSILÖISTÄÄN Vaikka omistajan suhde koiraan onkin ystävyyttä, on se myös lempeää johtajuutta. Hyvin tätä herkkää tilaa kuvaa sanonta "kuin pallo veitsenterällä". Isännän ja/tai emännän tulee tehdä koiralle selväksi, kuka johtaa laumaa ja mikä on lauman sisäinen arvojärjestys. Mutta kuinka sitten osoittaa koiralle lempeästi sen paikka lauman keskenäisessä arvoasteikossa? Se riippuu täysin siitä, millainen koira on yksilönä. Susilauman sääntöjen mukaan (joita meidän pitkällekin jalostetut koiramme noudattavat) laumanjohtajaa kunnioitetaan ja sen käskyjä totellaan ensimmäisestä vihjeestä. Susilaumassa ei laumanjohtajan tarvitse käyttää väkivaltaa osoittaakseen muille ylemmyyttään, päinvastoin: laumanjohtaja lunastaa puhtaalla arvovallallaan asemansa ja luottamuksensa. Jokainen laumaan kuuluva yksilö voi täysin luottaa siihen, että laumanjohtaja haluaa niille vain parasta, se on luotettava ja lempeämielinen. Näin on myös meidän käyttäydyttävä koiriamme kohtaan laumanjohtajina - luotettavasti ja lempeämielisesti. Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira. TOIMIVAN SUHTEEN KAUTTA KONTAKTIIN Suhde on kunnossa kun olemme ystäviä koiramme kanssa (ihminen laumanjohtajana). Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen "Mitäs me sitten yhdessä tehtäisiin?". Tällöin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen. Vasta nyt voi leikki alkaa... leikki, jota me ihmiset kutsumme koiran opettamiseksi. Koira, joka ei pidä katsekontaktia ohjaajaansa, käyttäytyy kuin kuuro. Vaikka se osasisikin jo entuudestaan asioita, ilman kontaktia se ei tee niitä pyydettäessä: se välttelee omistajansa katsetta ja jättää tottelematta. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle. On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu nöyristelijä. ONGELMIA OPPIMISESSA? Meidän onneksemme koira on mitä rehellisin eläin. Se viestittää välittömästi, mikäli asiat ovat pielessä. Eri asia vain on, osaammeko me lukea koiraamme ja ymmärtää sen sanoman. Mutta sille me jokainen voimme onneksi tehdä jotain! Koirankoulutuksessa ilmenee helposti ongelmatilanteita: voi tuntua siltä, että koiramme ei tunnu enää osaavan jotain varmasti jo oppimaansa asiaa. Tai että se välttää katsomasta meihin... henkiset siteet, suhde ja kontakti ovat poissa. Tällaisissa ongelmatilanteissa on asioita mietittävä toden teolla. Ratkaisut löytyvät usein pohtimalla käyttämiämme koulutustapoja ja/tai -tilanteita. Saadaksemme ongelmakäyttäytymisen pois, täytyy meidän olla valmiita palaamaan ajallisesti ja koulutuksellisesti taaksepäin, jopa aivan alkuun (kaaviossa suhde-> kontakti -> oppiminen). Voi olla, että seuraavat viikot ja kuukaudet kuluvat keskittyessämme vain ystävystymään koiraamme, luodessamme suhdetta kokonaan uudelleen. Kun suhde ja kontakti toimivat taas, voimme opettaa koirallemme uudelleen sen asian, jonka kanssa meillä oli ongelmia. Ja tapahtuneesta oppineena muutamme luonnollisesti käyttämämme opetustavan toiseksi, motivoimme koiraa paremmin, luemme koiraamme tarkemmin ja tarvittaessa muutamme jopa aiemmin käyttämämme käskysanat toisiksi (jos koira on liittänyt niihin negatiivisia tuntemuksia). Hätiköimällä ei tuloksia saavuteta koirankoulutuksessakaan. Pienikin särö suhteessa heijastuu kontaktiin ja vaikeuttaa tai jopa estää koiran oppimisen. Päästäksemme jälleen säröttömään tilanteeseen, on meidän tehtävä mahdollisesti suurikin määrä työtä. Mikäli särö on luottamuksessa, on meidän yksinkertaisesti luotava uusi luottamus koiraamme: koettava yhdessä tilanteita, jotka me laumanjohtajina rakennamme tarkasti harkiten turvallisiksi ja suhdetta lujittaviksi. Tilanteita, joissa koiramme luottamus meihin vahvistuu ja palautuu; lopulta se uskaltaa jälleen luottaa, ettei laumanjohtaja koskaan johdata sitä tilanteeseen, josta se ei kykene selviytymään. Luottamus on niin äärettömän paljon helpompi menettää kuin rakentaa, että kannattaa totisesti harkita ennen riskeeraamista. Luottamuspula näkyy kokeissa (toko, pk) mm. paikallamakaamisen ja esteen ylittämisen muodossa. Mikäli koira ei luota täysin laumanjohtajaansa, se kokee epävarmuutta yksinjätettäessä; se on levoton, nuuhkii maata ja lähtee jopa paikaltaan. Luottavainen koira tietää, ettei laumanjohtaja jättäisi sitä vaaralliseen paikkaan ja se voi levollisesti odottaa isäntänsä paluuta ilman hermostuneisuutta ja sijaistoimintoja. Estettä ylittäessään isäntäänsä luottava koira hyppää käskystä iloisesti hyppytelineen yli, vaikkei näekään, mitä toisella puolella on. Sellainen koira tietää, ettei isäntä hyppyyttäisi sitä krokotiilin suuhun tai avaruuden mustaan aukkoon. Luottamuspulasta kärsivä koira ei hyppää tuntemattomaan. Miksi hyppäisi? KÄRSIVÄLLISYYTTÄ JA HYVÄKSYMISTÄ Jokaisesta koirasta ei tule SM-tason kilpailijaa, eikä jokaisesta ohjaajasta ole SM-tasoisen koiran ohjaajaksi. Jokaisesta koirasta voi kuitenkin tulla omistajalleen mukava kumppani ja yhteiskuntakelpoinen ystävä, jos vain niin haluamme. Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme. Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde. Teksti: Salme Mujunen |